Kissa pöydälle. Aion äänestää Itsenäisyydenaukiolle sijoittuvan Musiikkitalon puolesta. Tämä päätös tulee olemaan nihkeä kompromissi, jolla paikkaillaan aikaisempaa kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä nykyisen konserttitalon kohtalosta ja tulevaisuudesta. Käytännössä päättäjien tulee valita kahden huonon vaihtoehdon väliltä.

Ennen kuin jatkamme keskustelua (tai sinä kommentoit), pyydän että luet mistä tässä päätöksessä on kyse.

Mitä tämän päätöksen taustalla siis on?

Huomenna tulemme valtuustossa käsittelemään salaisena asiakohtana hankintapäätöstä uudesta Musiikkitalosta (puhun tässä yhteydessä Musiikkitalosta enkä konserttitalosta, sillä toivon talolle myös muuta käyttöä kuin filharmonisen orkesterin konsertit). Käytännössä päätämme siis siitä, edetäänkö nyt käynnissä olevasta allianssimenettelyssä eteenpäin vai ei.

Allianssimenettely tarkoittaa, että tilaaja ja hankkeen (potentiaaliset) urakoitsija(t) suunnittelevat rakennuskohdetta yhdessä hankkeen alusta saakka. Tilaaja pystyy tarkasti määrittelemään toiveensa jo suunnitteluvaiheessa. Olennaista on myös suhde riskiin: allianssimallissa molemmat osapuolet kantavat mahdolliset riskit venyneiden aikataulujen ja budjettien suhteen. Näin ollen allianssimallissa saadaan vastuuseen myös rakennuttaja, mikäli suunnitelmissa ei pysytä. Riskienhallinta on parempaa, ja allianssimenettelyä on käytetty onnistuneesti esimerkiksi Tampereen raitiotiehankkeessa (kustannukset alittuivat ja hanke valmistui etuajassa).

Vaihtoehtoina on huomisessa kokouksessa valita hankintamenettelyssä parhaiten menestynyt toimija ja jatkaa hankesuunnittelua, tai hylätä tähän asti käyty allianssisuunnittelu kokonaisuudessaan ja aloittaa uudisrakennuksen suunnittelu alusta. Tämä nykyinen allianssimenettely on aloitettu keväällä 2020, eli aikaa on mennyt karkeasti nykyisten suunnitelmien tekoon noin puolitoista vuotta.

Pormestariohjelmassa olemme Vasemmiston valtuustoryhmän kanssa sitoutuneet turvaamaan orkesterille tilat vuoteen 2025 mennessä. Sijaintia ei ole määritelty, mutta on selvää että tämä aikarajaus rajaa vaihtoehdot minimiin. Oma henkilökohtainen suosikkini Linnanniemen alue on näin ollen poisrajattu, sillä yleiskaava alueelle on valmistumassa vasta 2030-luvulla, eikä tarkkoja ehdotuksia sijainnista Linnanniemeen voida tehdä ennen kaavaa. Myös Turun linnan kulttuurihistoriallinen arvo rajaa korkeaa rakentamista merkittävästi kyseisellä alueella.

Vaihtoehdoiksi jää siis käytännössä Itsenäisyydenaukio sekä Hämähäkkitontti. Olen puntaroinut Hämähäkkitontin sopivuutta vaalien jälkeen kiihtyvällä tahdilla: olen kysellyt virkamiehiltä esittelyissä, kuinka Hämähäkkitontti soveltuisi uuden uudisrakennuksen käyttöön. Parkkipaikan päälle rakentaminen olisi ehdottomasti houkuttelevampaa kuin puiston.

Mutta mitä enemmän Hämähäkkitontin soveltuvuuteen perehtyy, sitä enemmän tulee mutkia matkaan. Hämähäkkitontti on Itsenäisyydenaukiota pienempi, eikä uusi Musiikkitalo mahtuisi tontille ilman merkittävää louhintaa (ei vain kallioon, vaan myös rinteeseen). Louhinnan myötä kaupunkiluonto vähenee, ja on epäselvää, millaisia vaikutuksia Hämähäkkitontille sijoittuvalla uudisrakennuksella olisi esimerkiksi Samppalinnan puistoon ja maauimalaan. Myös logistiset yhteydet ovat hankalammin ratkottavissa Hämähäkkitontilla. Toisaalta olemme nähneet mielenkiintoisia esityksiä mahdollisesta kallioon louhitusta musiikkitalosta, mutta on mahdotonta arvioida uudisrakentamisen käytännön toteutusta ilman hankesuunnittelua. Tämä on fakta.

Koska rinnakkaisia suunnitelmia Hämähäkkitontin ja Itsenäisyydenaukiosta ei ole tämän päätöksenteon puitteissa mahdollista tehdä, emme pääse aidosti vertailemaan näiden kahden sijainnin etuja ja haittoja keskenään. Ja tässä kiteytyy (turkulaisen) päätöksenteon kestämättömyys: tätäkin hanketta on viivytelty, venytelty ja vatkattu niin kauan, että päätöstä on runnottu läpi väkisin ilman laajaa demokraattista keskustelua, jolloin päätöksestä jää väkisin olo nihkeästä kompromissista.

Nykyisen konserttitalon katosta tulee vesi sisään. Useasta kohdasta. Meillä on maailmanluokan orkesteri, mutta annamme heidän työskennellä ja esiintyä talossa, joka hajoaa käsiin. Aikaisempi kaupunginjohto on yrittänyt väkisin ajaa eteenpäin nykyisen konserttitalon remontointia, vaikka asiantuntijat ovat kertoneet, ettei suojellun rakennuksen laajentaminen nykyaikaisen orkesteritoiminnan käyttöön ole mahdollista.

Konserttitalo on hälyttävän huonossa kunnossa. Lisää ongelmia monimutkaiseen kokonaisuuteen tuo se, ettei väistötiloja sinfoniaorkesterille tästä kaupungista löydy. En ole orkesteritoiminnan asiantuntija, joten tässä tilanteessa voin vain luottaa kulttuuritoimijoiden omaan sanaan puutteellisista väistötiloista. Koska olen itse toiminut ja puhunut taiteilijoiden päätöksentekoon osallistamisen puolesta, koen että minun kuultava heitä, joita päätös lopulta eniten koskee: nykyisessä konserttitalossa työskenteleviä.

Mielestäni on kestämätöntä, että meillä on käsiin hajoava talo ja vasta lähtökuopissa olevat suunnitelmat uudesta talosta - eikä mahdollisuutta siirtää toimintaa muualle. Näin ollen päätöksenteon kiireellisyys korostuu entisestään. Päätöksenteon raamit pormestariohjelmassa ovat ahtaat.

Julkinen keskustelu aiheesta on ollut mahdotonta, sillä yleisöllä ja päätöksentekijöillä on (ja on ollut myös aikaisemmin) totaalisen eri määrä tietoa. Olen itse suhtautunut Itsenäisyydenaukioon hyvin kriittisesti, enkä edelleenkään koe, että käsissämme on optimaalinen ratkaisu. En tosin usko, että optimaalinen ratkaisu olisi myöskään Hämähäkkitontti. Nyt tehtävä päätös tulee olemaan nihkeä kompromissi, joka ei tule kasvattamaan luottamusta Turun päätöksenteon prosesseihin. Kuinka olemme jälleen tilanteessa, jossa päätös on tehtävä kiireessä, koska muita vaihtoehtoja ei ole? Miksi rakennushankkeiden toteuttaminen on vuodesta toiseen kohtuuttoman hankalaa tässä kaupungissa? Ei ole myöskään ehdottoman varmaa, että kumpikaan kaava menisi läpi.

Turun Vasemmisto on neuvotellut ja halunnut puhua kulttuurin tiloista kokonaisuutena. Kuten tiedätte, olen jatkuvasti pitänyt esillä vapaan kentän tilatarpeiden kuulemista ja ratkaisun etsimistä. Nyt ratkaisu on löytymässä Taiteen talon ja Reittigin tupakkatehtaan muodossa. Tämän eteen Vasemmisto on tehnyt hartiavoimin töitä. Taiteen talon toteutuminen halutunlaisena vaatii vielä työtä, mutta nyt tehtävä päätös tupakkatehtaan ostamisesta muodostaa hyvän pohjan taiteen toimintaedellytysten turvaamiselle pitkäksi ajaksi.

Taiteen talon puolestapuhujia on ollut hyvin vaihtelevasti, eikä kaikilla puolueilla ole ilmeisesti edelleenkään käsitystä mistä Taiteen talossa on kysymys: SDP:n kaupunginhallituksen edustaja esitti Turun Sanomissa, että Rettigiin voitaisiin nyt perustaa suunnitteilla ollut Historian ja tulevaisuuden museo. Lausunto on hyvin irrallinen, ja alleviivaa, kuinka taiteilijoiden tilatarpeisiin ei ole perehdytty lainkaan kaikissa puolueissa.

Kaikki puolueet ovat sitoutuneet pormestariohjelmaan, mikä tarkoittaa että päätöksenteossa on pyritty välttämään hallitus-oppositio-asetelmaa. Näin ollen jokaisella puolueella on mahdollisuus neuvotella omista tavoitteistaan pormestariohjelman puitteissa. Monipuoluejärjestelmässä toimiminen tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että hyvin harvaa päätöstä pystyy sanelemaan juuri sellaisena kuin sen itse haluaa. Jos tässä kaupungissa Vasemmistolla olisi yli 50% kannatus, päätöksenteko näyttäisi varmasti hyvin erilaiselta. Mutta sitä kannatusastetta ei ole, vaan meidän on neuvoteltava omien tavoitteidemme toteuttamisesta muiden puolueiden kanssa. Termiä “lehmänkaupat” on väläytelty, ja saa puolestani väläytellä, jos sillä viitataan neuvottelemiseen muiden puolueiden kanssa. Sitä ei ole tässä puolueessa viime kausina käsittääkseni tehty, minkä myötä Vasemmisto ei ole ollut mukana päätöksenteossa.

Toivon itse, että uskotte valtuutettujen, minun, toimivan parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta. Demokratian kannalta on surkeaa, että huominen käsittely on salainen. Olen pahoillani ja surullinen siitä, kuinka Musiikkitalon kysymystä on kuluneiden vuosikymmenten aikana käsitelty. Kuinka emme kulttuurikaupunkina ole huolehtineet ammattitaiteilijoiden toimintaedellytyksistä. Emme voi ottaa sitä riskiä, että orkesterin toiminta täytyy pahimmassa tapauksessa keskeyttää tulevina vuosina tilaongelmien ja puutteellisen päätöksenteon vuoksi. Tämä päätös minimoi tämän riskin.

Olen valtuutettuna nähnyt tulevat suunnitelmat tulevasta Musiikkitalosta. Uskon, että uudet tilat palvelevat kävijöitään ja käyttäjiään, ja sijainti on tämän aikataulun puitteissa vähiten huono. Uuden allianssimenettelyn aloittaminen lykkäisi jälleen uusien tilojen saamisen hamaan tulevaisuuteen ja aloittaisi koko prosessin alusta.
En kuitenkaan ohita kevyesti meidän kaikkien huolta puiston menettämisestä. Suurta ylimielisyyttä ovatkin osoittaneet puheenvuorot, joissa puistoa on nimitetty “pisuaariksi” - yksikään puisto tai viheralue ei ole “pisuaari”. Vasemmiston tavoitteena on varmistaa viherkompensaatio sekä pitkällä tähtäimellä turvata Hämäkkitontti yksityiseltä rakentamiselta. Jos tonttia ei louhita julkiseen käyttöön, emme halua sitä louhittavan myöskään yksityiseen käyttöön.

Tämä päätös jännittää minua. On hurjaa joutua päättävään asemaan näin kuuman perunan äärellä, aivan uunituoreena päättäjänä. Päätöksentekijöitä on helppo kritisoida ulkopuolelta. Todellisuudessa päätökset ovat kaukana mustavalkoisesta oikein-väärin-asetelmasta. On tehtävä jatkuvasti puntarointia ja arviointia siitä, mikä on itselleen tärkeintä, mistä voi joustaa ja mistä ei voi joustaa. Kaikkea ei voi saada tässä poliittisessa järjestelmässä.
​
Lopuksi totean, ettei tässä kaupungissa ole koskaan tehty yhtä merkittäviä panostuksia kulttuuriin kuin nyt tehdään. Se jos mikä on historiallista. Siihen olen äärimmäisen tyytyväinen ja sen puolesta iloitsen.

Turun Vasemmistoliitto esittää minua uuden kulttuuri- ja nuorisolautakunnan varapuheenjohtajaksi! Kiitos luottamuksesta!

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa sillä välin, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut. Oon elänyt elämäni kiireisintä kesää: töitä on saanut painaa (onneksi!) kulttuurialalla pandemiasta huolimatta. Olen tänä kesänä tuottanut yhden viisipäiväisen kirjallisuusfestivaalin sekä toiminut kirjallisuuden aluekeskuksen tuottaja-tiedottajana läpi kesän.

Tänä viikonloppuna saatoimme ensi-iltaan vielä monitaiteellisen Huoneiden kirja -suurteoksen, jossa olen myös toiminut tuottajana. Huoneiden kirja on kolmen turkulaisen ammattiteatterin yhteistuotanto, jossa on mukana yli 100 taiteilijaa. Ylivoimainen enemmistö heistä toimii Turussa. Tämä kuva on ensi-illalta, kun olemme juuri saaneet viimeisetkin yleisön jäsenet sisään.

Juuri Huoneiden kirjan äärellä olen saanut jälleen vakuuttua siitä, kuinka monipuolinen, valtava, lahjakas ja kunnianhimoinen paikallinen taidekenttämme on. Ja mitä kaikkea se vielä voisikaan olla, jos voisimme tukea taiteen tekijöitä vielä enemmän ja turvata heille sekä resurssit että työrauhan. Tulen tekemään kaikkeni, jotta voisin tuoda taide- ja kulttuurialan ammattilaisten tarpeet, huolet ja koronan myötä syntyneen hädän päättäjien tiedoksi.

Uusi lautakunta tulee olemaan yhdistelmä vanhoista kulttuuri- ja nuorisolautakunnista. Ratkaisu näiden yhdistämisestä on tehty jo viime kaudella, eikä se ole mielekäs: sekä nuorten että kulttuurin asiat ansaitsevat oman yksikkönsä, jossa on aikaa käsitellä kullekin sektorille tärkeät asiat.

Nuorisolautakunnan asioiden käsittelyn otan kuitenkin myös ilolla vastaan: olen Turussa kasvanut, joten nuorisotilojen ja nuorisopalveluiden rooli omassa elämässäni on ollut suuri. Niiden jatkuvuutta tulee puolustaa, ja nuorten hyvinvointiin panostaa. Meillä ei ole varaa menettää tulevaisuuden turkulaisia.

Tänään ajan muuttokuorman Helsinkiin, jossa vietän suuren osan arjestani opiskeluiden ajan. Paljon muutoksen tuulia siis ilmoilla! Turkuun on tarkoitus kuitenkin palata vähintään viikonloppuisin ja kokouksiin, joten kyllä muhun jatkossakin törmää jokirannassa.
​
Ensimmäinen valtuuston kokous on reilun viikon päästä 23.8. Odotan innolla ja mielenkiinnolla työhön tarttumista! Valtuustosyksyn alun myötä aktivoidun myös kanavissani jälleen, joten pysykäähän kuulolla.

Turun Vasemmistoliitto lähtee mukaan pormestariohjelmaan.
Asiasta päätti eilen kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmän yhteiskokous. Valtuustoryhmä linjasi kantansa aiheeseen jo viime viikolla - haluamme olla mukana. Mitä tämä tarkoittaa?

Vasemmistoliitto hyväksyi Turussa Minna Arven (kok) pormestariohjelman, jolla määritellään Turun poliittisia suuntaviivoja seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Vasemmisto sitoutuu toteuttamaan ohjelman mukaista politiikkaa.

Pormestariohjelma ei ole ongelmaton Vasemmiston tai minun näkökulmasta. Siinä näkyy selvästi oikeistolainen kädenjälki. Kokoomuksella on suurimman puolueen mandaatti, minkä myötä ohjelmassa on paljon heidän tavoitteitaan. Neuvottelijamme tekivät onneksi hyvää työtä, ja ohjelman viimeinen versio on ensimmäistä versiota parempi.

Sopimuksessa hyvää: Taiteen taloa edistetään ja kulttuurista tulee yksi Turun kärkihankkeista. Mälikkälä-Kuninkojaan perustetaan luonnonsuojelualue (Turun puolelle). Uusiin leikkauksiin ei sitouduta eikä palvelutasoa heikennetä. Terapiatakuu ja rasisminvastaisuus edistyvät. Lähiöihin luvataan panostaa ja osallisuutta kasvattaa. Kestäviä kulkumuotoja edistetään mm. pyöräteiden ja runkobussiuudistuksen myötä.

Sopimuksessa arveluttaa: talousraamit (onneksi löyhät) ja investointien määrä. Elämyskeskuksen edistäminen. Konserttitalon rakentamisen aikataulu (tiukka) ja sijainti (ei selvillä). Koulujen erikoisluokkatarjontaan liittyvä kirjaus (tulkittavassa monella eri tavalla). Sote-puolen henkilöstön palkkauksen parantaminen olisi keskeistä (ei ohjelmassa tulevan sote-uudistuksen vuoksi).

Sopimuksessa mukana olevat asemoituvat paremmin mm. luottamustoimien jaossa, ja pystyvät vaikuttamaan vuosittain ohjelman toteuttamisen yksityiskohtiin (esim. investoinnit, budjetit). Siksi Vasemmisto on mukana. Tavoittelemme apulaispormestarin paikkaa, joka meille kolmanneksi suurimman puolueen aseman myötä kuuluu.

Perinteisesti Turun Vasemmisto on haastanut sopimuspolitiikkaa jäämällä erilaisten sopimusten ulkopuolelle. Myös eilisessä yhteiskokouksessa kuultiin monta kriittistä (tietysti tarpeellista!) puheenvuoroa koskien pormestariohjelmaa. On hyvä tiedostaa, että kokoomusjohtoisessa kaupungissa tulee näkymään oikeistolainen ote.
Vasemmistolla on paikkoja valtuustossa 11/67. Tämä näkyy myös ohjelmassa - se ei ole täysin meidän näköisemme, mutta siellä on paljon meille tärkeitä asioita.
​
Turussa on mahdollista muodostaa yhden äänen punavihreä enemmistö, jos niin haluamme. Toivon, että tällä punavihreällä yhteistyöllä onnistumme rakentamaan parempaa Turkua Paragraph. Muokkaa napsauttamalla tätä.